1. lapsen pysäyttäminen vuorovaikutukseen
Aikuinen pysäyttää lapsen, katsomaan, kuuntelemaan ja keskittymään.
2. kuuntelemisen herättely
Aikuinen kiinnittää lapsen huomion ympäristön ääniin ja samalla osoittaa lapselle mistä ääni tulee.
3. yhteinen kiinostuksen kohde
Aikuinen kiinnittää huomiota lapsen valitsemaan kohteeseen.
4. odotuksen viestittäminen
Lapsen kommunikointiyritykset ovat tärkeitä, sillä vuorottelu on kommunikaation perusta.
5. nimeäminen
Aikuinen nimeää lasten ympäristön esineitä. Lapsen sanavaraston karttuminen lähtee nimeämisestä.
6. toistaminen
Ääneen sanotut sanat tallentuvat lapsen kuulomuistiin. Aikuisen on hyvä toistaa lapselle sanojen oikeat muodot, kun lapsi sanoo sanoja virheellisesti.
7. laajentaminen
On hyvä kertoa esillä olevasta asiasta enemmän kuin sen nimen. Lapsi ei ymmärrä kaikkia aikuisen käyttämiä sanoja, mutta ilman laajentamista sanavarasto ei kehity. Laajentaminen kehittää tehokkaasti puheen ymmärtämistä.
8. erilaiset kysymykset
Kysymyssanojen ymmärtäminen on aluksi haastavaa, joten niitä on hyvä esittää ja vastata ääneen.
9. lapsen toiminnan kuvailu
Kun aikuinen on läsnä lapsen toiminnassa, hän voi hyvin kertoa ääneen mitä lapsi parhaillaan tekee.
10. aikuisen toiminnan kuvailu
Lapsi matkii mielellään aikuisten toimintaa, kuten esimerkiksi siivoamista, puhelimeen puhumista. Arjen toiminnoista on siis hyvä puhua ääneen.
Lähde:Psykologi Pirkko Posti, Puheterapeutti Sari Vikman, TAYS 2007.
http://kuuloavain.fi/info/kieli-ja-kommunikaatio/kielen-ja-kommunikaation-tukeminen-kotona/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti