Kielellinen tietoisuus

Kielellisen tietoisuuden kehittyminen

• kielellinen tietoisuus on sitä, että lapsi oppii ymmärtämään, että vanhempien ja muiden ympärillä olevien ihmisten tuottamilla sanoilla on joku kohde ja tarkoitus
• se alkaa kehittymään jo varhaisessa vuorovaikutuksessa ennen kuin lapsi osaa puhua
• lapset ilmaisevat kielellistä tietoisuuttaan ajattelemalla ääneen, pukemalla toimintaansa sanoiksi
• kielellinen tietoisuus vaatii lapselta kyvyn ymmärtää sanan merkitys, ääntää se sekä käyttää sitä kommunikaation välineenä
• kielellisen tietoisuuden kehittyminen on lukemisen perusta.

Kielellisen tietoisuuden kehittämisen tukena vanhempi voi

• lukea lapselle mahdollisimman paljon ja mahdollisimman erilaisia tekstejä pienestä pitäen
• viettää aikaa lapsen kanssa keskustellen ennen kaikkea lasta kiinnostavista (ja arjen) asioista,  myös leikkien, äänteitä maistellen ja riimitellen.
• viedä lapsia harrastuksiin, joissa lapsi tapaa lapsia ja muita aikuisia ja kuulee heidän puhettaan
• puhua lapselle mahdollisimman paljon, sanoittaa sekä omia että lapsen tekemisiä ja ajatuksia
• lapsen kanssa voi keksiä tarinoita, jonka avulla vanhempi voi arvioida lapsen kielellistä tasoa
• Lapsen kehittymisen kannalta on tärkeää, että vanhempi suhtautuu myönteisesti, kannustavasti ja kärsivällisesti lapsen kanssa keskusteluun ja lapsen puhumisen harjoitteluun.

Kielellisen tietoisuuden neljä tasoa

1. Tietoisuus äänteistä
   Lapsi oppii kirjaimia vastaavia, omaan äidinkieleensä kuuluvia äänteitä (esimerksi K-kirjain, joka sanotaan Koo mutta ääntyy K)
   Äänteiden oppimisen tukena on niiden pohtiminen, samojen lorujen ja satujen uudelleen lukeminen, sanojen alkukirjainten miettiminen ja niiden ääntäminen
2. Sanojen ja sanaston tietoisuus
   Lapsi opettelee uusia sanoja ja niiden merkityksiä sekä sitä, mistä ne rakentuvat.
   Uusia sanoja tulisi opetella mielekkäällä tavalla kuten käytännönläheisesti ja arjessa ilmenevien asioiden kautta tarttuen lapsen mielenkiinnonkohteisiin
3. Tietoisuus lauseista
   Lapsi opettelee tunnistamaan sanajärjestystä sekä puheen rytmiä ja melodiaa omassa äidinkielessään.
   Tätäkin tukee vanhemman puhuminen sekä loruttelu.
4. Sisältöjen ja merkitysten tietoisuus
   Opetellaan sanaryhmiä ja äänenpainoja.
   Tukemiseksi sopii keskustelut lukutuokion jälkeen, sekä lapsen rohkaiseminen kysymään mahdollisista kielellisistä epäselvyyksistä

Lähde: Nurmilaakso, M. & Välimäki, A-L. (toim.) 2011. Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 13. Helsinki: Yliopistopaino

(Blogilla ei ole kaupallista yhteistyötä)