Kehityksen lähtökohdat

Kielen kehittyminen on aina yksilöllistä. Kehitykseen vaikuttaa lapsen perimä sekä ympäristötekijät.

Lapsen kielen kehityksen biologiset lähtökohdat.

• Tutkimusten kautta on havaittu, että lasten halukkuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen esiintyy jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
• Jo pieni lapsi kiinnittää tarkkaavaisuutensa useammin ihmiskasvoihin kuin muihin näytettäviin kuviin.
• Vauvoilla on kyky jäljitellä toisen ihmisen esittäviä eleitä, esim. vastaa hymyyn hymyilemällä.
• Ääntelyn kautta muiden huomion herättäminen.

Kielellisestä kehityksestä puhuttaessa ei voi ohittaa ympäristön merkityksen vaikutusta.

• Toisten ihmisten läsnäolo on yksi keskeinen kehitystä säätelevä tekijä.
• Turvallisuuden tunne ja lapsen perustarpeista huolehtimen ovat pohjana kehitykselle. 
• Hoivasuhde lapsen ja vanhemman välillä luo pohjaa lapsen viestinnälle. 
• Kasvokkaiset vuorovaikutustilanteet, vauvalle suoraan kohdistettu puhe ja vauvan aloitteisiin reagoiminen viestien kautta tukevat kielellistä kehitystä.
• Leikit, pelit, musiikki, sadut ja liikuntatuokiot ovat erinomaisia keinoja harjoittaa lapsen kielen kehittymistä.

Kulttuurisidonnaisuus vuorovaikutuksessa

• Länsimaiselle kulttuurille on ominaista, että vanhemmalla ja lapsella on varhaisessa vaiheessa kasvokkaista vuorovaikutusta. Tämä synnyttää lapselle melko varhaisessa vaiheessa minätunteen eli tunteiden ja minuuden erillisyyden hoivaajasta.
• Toisille kulttuureille on tyypillistä, että vanhemman ja lapsen välillä on vähemmän kasvokkaista vuorovaikutusta, lasta kannetaan selän puolella, jolloin lapsen minätunne ja erillisyys hoivaajasta syntyy myöhemmin. Tämä on ihan yhtä oikein.

Lähteet: Nurmilaakso, M. & Välimäki, A-L. (toim.) 2011. Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 13. Helsinki: Yliopistopaino. 
Siiskonen, T., Aro, T., Ahonen, T & Ketonen, R. (toim.) 2003. Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Jyväskylä: PS-kustannus.