maanantai 19. lokakuuta 2015

Mitä kieli on lapselle?

Kieli on lapselle

 kommunikaation väline 
itseilmaisua
omien kokemusten esille tuontia
sanoja ja lauseita
keino tulla kuulluksi ja ymmärretyksi
leikkiä (loruttelu ja sanojen vääntely)
keino osallistua yhteisönsä toimintaan
keino jäsentää kokemaansa ja ymmärtää tapahtumia
oppimisen väline
...


(Blogilla ei ole kaupallista yhteistyötä)



Nurmilaakso, M. & Välimäki, A-L. (toim.) 2011. Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 13. Helsinki: Yliopistopaino. 
Siiskonen, T., Aro, T., Ahonen, T & Ketonen, R. (toim.) 2003. Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kehityksen lähtökohdat

Kielen kehittyminen on aina yksilöllistä. Kehitykseen vaikuttaa lapsen perimä sekä ympäristötekijät.

Lapsen kielen kehityksen biologiset lähtökohdat.
  • Tutkimusten kautta on havaittu, että lasten halukkuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen esiintyy jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
  • Jo pieni lapsi kiinnittää tarkkaavaisuutensa useammin ihmiskasvoihin kuin muihin näytettäviin kuviin.
  • Vauvoilla on kyky jäljitellä toisen ihmisen esittäviä eleitä, esim. vastaa hymyyn hymyilemällä.
  • Ääntelyn kautta muiden huomion herättäminen.


Kielellisestä kehityksestä puhuttaessa ei voi ohittaa ympäristön merkityksen vaikutusta.

  • Toisten ihmisten läsnäolo on yksi keskeinen kehitystä säätelevä tekijä.
  • Turvallisuuden tunne ja lapsen perustarpeista huolehtimen ovat pohjana kehitykselle. 
  • Hoivasuhde lapsen ja vanhemman välillä luo pohjaa lapsen viestinnälle. 
  • Kasvokkaiset vuorovaikutustilanteet, vauvalle suoraan kohdistettu puhe ja vauvan aloitteisiin reagoiminen viestien kautta tukevat kielellistä kehitystä.
  • Leikit, pelit, musiikki, sadut ja liikuntatuokiot ovat erinomaisia keinoja harjoittaa lapsen kielen kehittymistä.
Kulttuurisidonnaisuus vuorovaikutuksessa
  • Länsimaiselle kulttuurille on ominaista, että vanhemmalla ja lapsella on varhaisessa vaiheessa kasvokkaista vuorovaikutusta. Tämä synnyttää lapselle melko varhaisessa vaiheessa minätunteen eli tunteiden ja minuuden erillisyyden hoivaajasta.
  • Toisille kulttuureille on tyypillistä, että vanhemman ja lapsen välillä on vähemmän kasvokkaista vuorovaikutusta, lasta kannetaan selän puolella, jolloin lapsen minätunne ja erillisyys hoivaajasta syntyy myöhemmin. Tämä on ihan yhtä oikein.


Lähteet: Nurmilaakso, M. & Välimäki, A-L. (toim.) 2011. Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 13. Helsinki: Yliopistopaino. 
Siiskonen, T., Aro, T., Ahonen, T & Ketonen, R. (toim.) 2003. Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Jyväskylä: PS-kustannus.




Lapsen puheen kehityksen eteneminen

Alla oleva taulukko on viitteellinen, sillä jokaisen lapsen kielellinen kehitys etenee yksilöllistä tahtia.

I             KIELEN KEHITYS ENNEN KOULUIKÄÄ

7-9KK        vauva jokeltelee monipuolisesti

10-15KK    vauva osaa käyttää eleitä ilmaisun tukena

1V 6KK       lapsella on 10-60 merkityksellistä sanaa

                  - lapsi ymmärtää useampia sanoja kuin pystyy tuottamaan                                    
                  - lapsi noudattaa lyhyitä toimintaohjeita ja kehoituksia
                  - lapsella on symbolisia leikkitoimintoja

2V              lapsi tuntee yli 250 merkityksellistä sanaa

                  - lapsi käyttää sanayhdistelmiä, joissa sanat taipuvat
                  - ilmaisujen keskipituus on 5-6 sanaa

2V 6KK      lapsi oppii noin 10 uutta sanaa päivässä   

                  - puheessa esiintyy taivutusmuotoja
                  -  substantiivien ja verbien osuus määrillisesti suurin

3V              lapsen puhe on lähes kokonaan ymmärrettävää

                  - osaa ilmaista esineiden sijaintia
                  - puheessa esiintyy käsky-, kielto- ja kysymyslauseita
                  - asioiden vertailut (pienempi, suurempi)
                  - sana- ja loruleikkejä

4-5V           lapsi hallitsee sanojen taivuttamisen ja lauseiden muodostamisen     
                   perussäänöt  
                 - esineiden ja asioiden laadullinen tarkastelu (koko, väri, määrä, muoto)
                 - omatekoiset taivutusmuodot vähenevät
                 - tarinankerrontataidot

6V              lapsi hallitsee noin 14 000 sanaa, sanojen ääntäminen on yleiskielen 
                  mukaista
                 - lapsi nimeää sujuvasti esineita ja symboleja
                 - omaksuu vuorovaikutuksen perustaidot esim. keskittyy kuuntelemaan puhetta,   
                   esittää kysymyksiä, kuulemastaan, puhuu vuorotellen




(Blogilla ei ole kaupallista yhteistyötä)


Lähde: Lyytinen, P. (2003). Kielen kehityksen varhaisvaiheet. Teoksessa T. Siiskonen, T. Aro, T. Ahonen & R. Ketonen (toim.), Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. (s. 48-68). Jyväskylä: PS-kustannus. 
                                                               

Miten voin havainnoida lapseni kielen kehittymistä?

Lapsen kielellisen kommunikaation vaiheita tunnistetaan usein arvioimalla lapsen sanavaraston kehittymistä. On kuitenkin muistettava, että sanavaraston kehittyminen on vain yksi osa lapsen varhaisesta kommunikaatiosta.

Lapsen kommunikaation piirteet
  • Tunneilmaisu ja katsekontakti
    Hakeeko lapsi katsekontaktia? Vuorotteleeko lapsi katsettaan leikkiessään ihmisten ja esineiden välillä?
  • Varhainen ääntely 

Onko lapsen ääntelyssä mukana konsonantteja? Jokeltelu 6-7kk iässä.

  • Kommunikaation päämäärät
    Onko lapsella erilaisia tavoitteita? esim.vuorovaikutuksen synty, tarkkaavaisuuteen vaikuttaminen
  • Eleet

Onko havaittavaissa kommunikoivia eleitä?
  • Sosiaaliset leikit
    Lähteekö lapsi mukaan vastavuoroisiin leikkeihin? esim. piilotusleikit, kurkistusleikit. Onko rooli aktiivinen vai passiivinen?
  • Esinetoiminnot ja symbolinen leikki 

Yhdisteleekö laspi leikeissään useita toimintoja? esim. kuppiin kaataminen, sekoitus, juominen. Jäljitteleekö lapsi leikeissään ympäristönsä esinetoimintoja? esim. puhelimeen puhuminen, ruuan laitto.


Sadutus ja kerronta
  • sadutus ja kerronta auttaa vanhempaa tunnistamaan lapsen kielitietoisuuden tason
  • sadutus tarkoitaa sitä, että lapsi kertoo tarinan ja tarina kirjoitetaan sanasta sanaan ylös
  • myös kerronnassa lapsi kertoo tarinaa, mutta kaikkea ei tarvitse kirjoittaa sanasta sanaan
  • aikuinen voi antaa virikkeitä; kuten aiheen tai aloituslauseen, josta lapsi voi kehittää tarinansa
  • satujen kertomisessa voi käyttää valmiita kortteja apuna tai tehdä sellaisia itse (esim. valokuvista,mainoslehdistä tms.)


Vanhempien havainnot lasten kommunikaation piirteistä ovat tärkeitä lapsen kielitietoisuuden ja kielellisen kommunikaation vaiheita tunnistettaessa.






(Blogilla ei ole kaupallista yhteistyötä)
SIISKONEN, T., ARO, T., AHONEN, T & KETONEN, R. (toim.) 2003. Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kielellinen tietoisuus

Kielellisen tietoisuuden kehittyminen
  • kielellinen tietoisuus on sitä, että lapsi oppii ymmärtämään, että vanhempien ja muiden ympärillä olevien ihmisten tuottamilla sanoilla on joku kohde ja tarkoitus
  • se alkaa kehittymään jo varhaisessa vuorovaikutuksessa ennen kuin lapsi osaa puhua
  • lapset ilmaisevat kielellistä tietoisuuttaan ajattelemalla ääneen, pukemalla toimintaansa sanoiksi
  • kielellinen tietoisuus vaatii lapselta kyvyn ymmärtää sanan merkitys, ääntää se sekä käyttää sitä kommunikaation välineenä
  • kielellisen tietoisuuden kehittyminen on lukemisen perusta.

Kielellisen tietoisuuden kehittämisen tukena vanhempi voi
  • lukea lapselle mahdollisimman paljon ja mahdollisimman erilaisia tekstejä pienestä pitäen
  • viettää aikaa lapsen kanssa keskustellen ennen kaikkea lasta kiinnostavista (ja arjen) asioista,  myös leikkien, äänteitä maistellen ja riimitellen.
  • viedä lapsia harrastuksiin, joissa lapsi tapaa lapsia ja muita aikuisia ja kuulee heidän puhettaan
  • puhua lapselle mahdollisimman paljon, sanoittaa sekä omia että lapsen tekemisiä ja ajatuksia
  • lapsen kanssa voi keksiä tarinoita, jonka avulla vanhempi voi arvioida lapsen kielellistä tasoa
  • Lapsen kehittymisen kannalta on tärkeää, että vanhempi suhtautuu myönteisesti, kannustavasti ja kärsivällisesti lapsen kanssa keskusteluun ja lapsen puhumisen harjoitteluun.

Kielellisen tietoisuuden neljä tasoa
  1. Tietoisuus äänteistä
    Lapsi oppii kirjaimia vastaavia, omaan äidinkieleensä kuuluvia äänteitä (esimerksi K-kirjain, joka sanotaan Koo mutta ääntyy K)
    Äänteiden oppimisen tukena on niiden pohtiminen, samojen lorujen ja satujen uudelleen lukeminen, sanojen alkukirjainten miettiminen ja niiden ääntäminen
  2. Sanojen ja sanaston tietoisuus
    Lapsi opettelee uusia sanoja ja niiden merkityksiä sekä sitä, mistä ne rakentuvat.
    Uusia sanoja tulisi opetella mielekkäällä tavalla kuten käytännönläheisesti ja arjessa ilmenevien asioiden kautta tarttuen lapsen mielenkiinnonkohteisiin
  3. Tietoisuus lauseista
    Lapsi opettelee tunnistamaan sanajärjestystä sekä puheen rytmiä ja melodiaa omassa äidinkielessään.
    Tätäkin tukee vanhemman puhuminen sekä loruttelu.
  4. Sisältöjen ja merkitysten tietoisuus
    Opetellaan sanaryhmiä ja äänenpainoja.
    Tukemiseksi sopii keskustelut lukutuokion jälkeen, sekä lapsen rohkaiseminen kysymään mahdollisista kielellisistä epäselvyyksistä

Lähde: Nurmilaakso, M. & Välimäki, A-L. (toim.) 2011. Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 13. Helsinki: Yliopistopaino




(Blogilla ei ole kaupallista yhteistyötä)

Ei-kielellinen viestintä


  • Kieli on meille kaikille omalla tapaa yhteistä, mutta myös meille jokaiselle yksityinen, sillä se kuvastaa omaa minuuttamme ja kokemuksiamme.
  • Esikielellisen vaiheen kommunikointitavat ennustavat myöhempää kielellistä kehitystä.
  • Taidot ei-kielelliseen viestintään luovat pohjaa itseilmaisun syntymiselle ja toisten viestien ymmärrykselle.
  • Vuorovaikutussuhteet ihmisten välillä eivät rakennu pelkästään kielen avulla ja kautta, vaan myös ei-kielellisten tekijöiden avulla.
  • Ei-kielellistä viestintää ovat muun muassa
  1. eleet ja ilmeet
  2. katsekontakti ja tarkkaavaisuus
  3. tunteiden ilmaisu
  4. välineiden/tavaroiden käyttö
  5. äännähdykset, äänensävyt, -painotukset ja äänenkorkeuden muutokset
  6. kosketus
  7. viittomat
  • Etenkin pienen lapsen kanssa viestiessä ei-kielellisen viestinnällä on suuri merkitys.
  • Ei-kielellinen ja kielellinen viestintä tukevat toisiaan, kun niiden viesti ei ole ristiriitainen.
  • Ei-kielellisen viestinnän lisäksi on tärkeää, että vanhempi sanoittaa omaa ja lapsensa toimintaa sekä nimeää lapsen kiinnostuksenkohteina olevia asioita.


Lähteet:
Nurmilaakso, M. & Välimäki, A-L. (toim.) 2011. Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 13. Helsinki: Yliopistopaino. 


Siiskonen, T., Aro, T., Ahonen, T & Ketonen, R. (toim.) 2003. Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Jyväskylä: PS-kustannus.


Tykkyläinen, T. 2011. Teoksessa Lapset kieltä käyttämässä. Pragmaattisten taitojen kehitys ja sen häiriöt S. Loukusa & L. Paavola (toim.). Ps-kustannus.

(Blogilla ei ole kaupallista yhteistyötä)

Kieli ja vuorovaikutus


Lapsi oppii vuorovaikutuksessa
  • kielen rakenteita: oman äidinkielen äänteitä, lauseoppia jne.
  • vuorottelemaan aikuisen kanssa ja kuuntelemaan aikuista



Lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus

  • lapsi ottaa mallia aikuisen kaikesta kommunikoinnista, kielen lisäksi ilmeistä, eleistä sekä tunteista.
  • aikuisen hyväksyvä ja arvostava asenne muita kohtaan vuorovaikutustilanteissa siirtyy lapselle mallioppimisen kautta
  • hyväksyvä ja myönteinen vuorovaikutus rohkaisee lasta aloittamaan keskustelun ja ihmettelemään; tämä tukee lapsen kehitystä
  • aikuisen on tärkeä kuunnella lasta, reagoida lapsen ei-kielellisiin aloitteisiin ja puheessa esiintyviin seikkoihin ja laajentaa sitä kautta keskustelua.
  • laajentaessaan keskustelua aikuinen voi opettaa lapselle esimerkiksi ongelmanratkaisukykyä (jos lapsi ihmettelee), mennyt-tuleva-vertailua (lapsen puhuessa jommasta kummasta), käsitteellistämistä (jos lapsi ilmaisee sanaa kiertoilmaisuin) sekä avun pyytämistä (tarjoamalla lapselle apua hänen pohtiessaan asioita)

Kielen ja kommunikaation tukeminen kotona

Kuuloavain.fi -sivusto tarjoaa kattavasti tietoa ja käytännön tukemisen harjoituksia kuulovammaisten lasten perheille. Nämä kielen kehityksen tukemisen 10 "apupyörää" soveltuvat hyvin kaikille perheille. 


1. lapsen pysäyttäminen vuorovaikutukseen 
Aikuinen pysäyttää lapsen, katsomaan, kuuntelemaan ja keskittymään.

2. kuuntelemisen herättely
Aikuinen kiinnittää lapsen huomion ympäristön ääniin ja samalla osoittaa lapselle mistä ääni tulee.

3. yhteinen kiinostuksen kohde
Aikuinen kiinnittää huomiota lapsen valitsemaan kohteeseen.

4. odotuksen viestittäminen
Lapsen kommunikointiyritykset ovat tärkeitä, sillä vuorottelu on kommunikaation perusta.

5. nimeäminen
Aikuinen nimeää lasten ympäristön esineitä. Lapsen sanavaraston karttuminen lähtee nimeämisestä.

6. toistaminen
Ääneen sanotut sanat tallentuvat lapsen kuulomuistiin. Aikuisen on hyvä toistaa lapselle sanojen oikeat muodot, kun lapsi sanoo sanoja virheellisesti.

7. laajentaminen
On hyvä kertoa esillä olevasta asiasta enemmän kuin sen nimen. Lapsi ei ymmärrä kaikkia aikuisen käyttämiä sanoja, mutta ilman laajentamista sanavarasto ei kehity. Laajentaminen kehittää tehokkaasti puheen ymmärtämistä.

8. erilaiset kysymykset
Kysymyssanojen ymmärtäminen on aluksi haastavaa, joten niitä on hyvä esittää ja vastata ääneen.

9. lapsen toiminnan kuvailu
Kun aikuinen on läsnä lapsen toiminnassa, hän voi hyvin kertoa ääneen mitä lapsi parhaillaan tekee. 

10. aikuisen toiminnan kuvailu 
Lapsi matkii mielellään aikuisten toimintaa, kuten esimerkiksi siivoamista, puhelimeen puhumista. Arjen toiminnoista on siis hyvä puhua ääneen.


Lähde:Psykologi Pirkko Posti, Puheterapeutti Sari Vikman, TAYS 2007.
 http://kuuloavain.fi/info/kieli-ja-kommunikaatio/kielen-ja-kommunikaation-tukeminen-kotona/ 


Loruttelua ja laululeikkejä



Loruttelu kehittää lapsen kielellistä tietoisuutta. Linkki lapsen kielelliseen tietoisuuteen, tässä. Ohessa linkkejä lapsen kehitystä tukeviin runoihin. Mukavia lorutteluhetkiä!

Erilaisia runoja ja loruja
http://www.leikisti.fi/loruillen-ja-leikkien
http://www.talentia.fi/files/3313/Kielenkehitys1.pdf


MLL:n loruja lorupussiin http://uudenmaanpiiri.mll.fi/toiminta/perhekahvilat/perhekahvilatoimijoille/lorupussi/

Täältä linkistä löydät valmiit lorupussit erilaisiin tilanteisiin
http://www.emmituote.fi/?Lorupussit

Loruja, joissa mukana helpot ohjeet loruleikkiin
http://w3.kirkkonummi.fi/kirjasto/lorut/brodtext_finska.htm

Positiivareiden lastenrunoja
http://www.positiivarit.fi/lasten_lorut

Erilaisia runoja
http://gamma.nic.fi/~jjm/lasten.htm

Blogeja täynnä lorutekstejä
http://outinlorupussi.blogspot.fi/
http://lorupankki.blogspot.fi/
http://riimikirppu.blogspot.fi/

Erilaisia lastenrunoja tilanteeseen kuin tilanteeseen
http://www.peda.net/veraja/lohja/tytyri/opet/reetta/omat/aine/ai/loru





(Blogilla ei ole kaupallista yhteistyötä)

Maahanmuuttajataustaisen lapsen kielen kehityksen tukeminen


  • Maahanmuuttajataustaisella lapsella kehittyy nopeammin puheen ymmärtäminen kuin puheen tuottaminen. Kahden kielen sekoittumista esiintyy kielen oppimisen alkuvaiheissa, mutta sitä ei tule nähdä ongelmana. Tärkeää on, että vanhemmat käyvät lapsen kanssa kotona käsitteitä, joita päiväkodissa on harjoiteltu.

  • Maahanmuuttajataustaiselle lapselle on merkittävää olla vuorovaikutustilainteissa, joissa kuulee vierasta kieltä. Samalla lapsen sosiaaliset taidot karttuvat, jotka auttavat myös kielen kehittymiseen. Esimerkiksi lähikehityksen vyöhyke on erinomainen oppimisympäristö maahanmuuttajalapselle.

  • Lähikehityksen vyöhykkeellä lapsi toimii vuorovaikutuksessa aikuisten tai muiden lasten kanssa, joiden kehitystaso on lapsen kehitystasoa edellä. Tämä toimintatapa auttaa lapsen kehityksen jatkuvuudessa ja lapsi oppii uusia asioita.

  • Laulut, lorut, sadut, kuvakirjat, pelit ja sadutus ovat esimerkkejä keinoista, joita maahanmuuttajalapsen on hyvä kokeilla. On tärkeää muistaa valita lapselle sellaisia kirjoja, jotka ovat sen hetkisen kehityksen kanssa samalla tasolla. Eli ei voida valita kirjoja lapsen iän mukaan, vaan sellaisia kirjoja, jotka tukevat lapsen sen hetkistä persoonallista kehitystä. Vanhempien on hyvä kiinnittää huomiota myös lapsen vokaalien ja konsonanttien pituuksien erotteluun, koska se tuottaa usein vaikeuksia maahanmuuttajataustaiselle lapsille.

(Blogilla ei ole kaupallista yhteistyötä)

Lähde: Halme, K. 2011. Maahanmuuttajataustaisten lasten kielikasvatus varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Teoksessa M. Nurmilaakso & A-L. Välimäki (toim.), Lapsi ja kieli, kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. (s. 86-101). Helsinki: Unigrafia Oy-Yliopistopaino.

Miksi vanhemman tulisi lukea lapselle ääneen?

Lukeminen
  • kehittää lapsen kieltä: lukeminen monipuolistaa lapsen omaa kerrontaa ja sanavarastoa sekä lisää lapsen mielikuvitusta
  • tuo lapselle mielekkäitä, tunnerikkaita kokemuksia, jos aikuinen on läsnäoleva
  • lukemisen tulisi olla säännöllistä ja päivittäistä, sekä tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi iltasatu ei korvaa muuta lukemista, tai kehitä kieltä yhtä hyvin.

Aikuinen voi tukea lapsen kielellistä kehitystä
  • aikuinen voi kysellä luetusta tekstistä, mikä kehittää kielellistä tietoisuutta
  • kyselyyn pitäisi vastata myös tekstin kesken, lapsen ehdoilla
  • aikuisen tulisi lukea mahdollisimman paljon erilaisia tekstejä kuten satuja, tietotekstejä (jopa 50% teksteistä), mediatekstejä (esim. sähköposteja tai facebook-päivityksiä) ja artikkeleita.
  • erilaiset sanapelit ja muistipelit edistävät lapsen käsitevaraston karttumista

Lähde: Nurmilaakso, M. & Välimäki, A-L. (toim.) 2011. Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 13. Helsinki: Yliopistopaino


(Blogilla ei ole kaupallista yhteistyötä)


Kirjoja luettavaksi lapselle

On hyvä lukea lapselle erilaisia tekstejä ääneen. Alla mainittuna eri kategorioihin kuuluvia kirjoja. Klikkaamalla kirjasarjaa/kirjailijaa pääset nettisivulle, jossa on listattuna kaikki sarjaan kuuluvat kirjat.
Miksi vanhemman tulisi lukea lapselle ääneen?
Satukirjat:


  • Puppe-kirjasarja (Eric Hill)
  • Tomppa -kirjasarja (Kristiina Louhi)
  • Aino -kirjasarja (Kristiina Louhi)





Tietokirjat:


  • Kukkanen, Liisa Koi-ran-pen-nut. Sudenhenki, 2006.
  • Laajarinne, Jukka Minä en laske kymmeneen! 2006.
  • Malanin, Ken Korallimeren otuksia. 2004.
  • Numminen, Emilia Pohjoisen eläimiä. Kirjalito, 2007.
Katso lisää kirjoja alla olevista linkeistä:



http://www.lastenkirjainstituutti.fi/wp-content/uploads/2010/05/Fakta1.pdf


http://varikaspaiva.blogspot.fi/p/lasten-tietokirjoja.html


(Blogilla ei ole kaupallista yhteistyötä)





Kielellisiä harjoituksia

Erilaisia kielellisiä harjoituksia kotona tehtäväksi.

http://peda.net/veraja/jyvaskyla/paivahoito/kehitys/tarinan_kertojat_-projekti/kaytannon_harjoituksia/liikuntaleikkeja

  • Oman nimen hahmottaminen
  • Kokonaisilla sanoilla leikkiminen
  • Kirjainten opettelua eri tavoin
  • Nimeäminen
  • Tavuttaminen
http://hameenpiiri-mll-fi-bin.directo.fi/@Bin/d9475cba844aa608814ea419d406c361/1444655905/application/pdf/113331/Kielellisetharjoitukset.pdf
  • MLL:n erilaisia pelejä kielen kehittämiseen. Mukana selkeät ohjeet ja valmiit tulostuspohjat
http://papunet.net/
  • Apua erilaisiin kielellisiin ongelmiin, muun muassa materiaalia kommunikoinnin tukemiseen, pelisivut





(Blogilla ei ole kaupallista yhteistyötä)