- Kieli on meille kaikille omalla tapaa yhteistä, mutta myös meille jokaiselle yksityinen, sillä se kuvastaa omaa minuuttamme ja kokemuksiamme.
- Esikielellisen vaiheen kommunikointitavat ennustavat myöhempää kielellistä kehitystä.
- Taidot ei-kielelliseen viestintään luovat pohjaa itseilmaisun syntymiselle ja toisten viestien ymmärrykselle.
- Vuorovaikutussuhteet ihmisten välillä eivät rakennu pelkästään kielen avulla ja kautta, vaan myös ei-kielellisten tekijöiden avulla.
- Ei-kielellistä viestintää ovat muun muassa
- eleet ja ilmeet
- katsekontakti ja tarkkaavaisuus
- tunteiden ilmaisu
- välineiden/tavaroiden käyttö
- äännähdykset, äänensävyt, -painotukset ja äänenkorkeuden muutokset
- kosketus
- viittomat
- Etenkin pienen lapsen kanssa viestiessä ei-kielellisen viestinnällä on suuri merkitys.
- Ei-kielellinen ja kielellinen viestintä tukevat toisiaan, kun niiden viesti ei ole ristiriitainen.
- Ei-kielellisen viestinnän lisäksi on tärkeää, että vanhempi sanoittaa omaa ja lapsensa toimintaa sekä nimeää lapsen kiinnostuksenkohteina olevia asioita.
Lähteet:
Nurmilaakso, M. & Välimäki, A-L. (toim.) 2011. Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 13. Helsinki: Yliopistopaino.
Siiskonen, T., Aro, T., Ahonen, T & Ketonen, R. (toim.) 2003. Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Jyväskylä: PS-kustannus.
Tykkyläinen, T. 2011. Teoksessa Lapset kieltä käyttämässä. Pragmaattisten taitojen kehitys ja sen häiriöt S. Loukusa & L. Paavola (toim.). Ps-kustannus.
(Blogilla ei ole kaupallista yhteistyötä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti